Etusivu Ajankohtaista Älä anna nälkäiselle kalaa – Miksi asiantuntijan kannattaa kouluttaa kuin coach? Blogi Älä anna nälkäiselle kalaa – Miksi asiantuntijan kannattaa kouluttaa kuin coach? asiantuntijaCoachingkoulutusvalmentava ote Coachingtaidot nostavat kouluttamisen, perehdyttämisen ja esihenkilötyön aivan uudelle, vaikuttavammalle tasolle, joka tukee koko organisaation kulttuuria. Tässä artikkelissa opettaja, coach ja kouluttaja Helka Mäki kertoo miten valmentava ote toteutuu käytännön työarjessa, mitä haasteita siihen liittyy ja mitä hyötyä coachaavasta kulttuurista on. kouluttajan tulisi ymmärtää, että pääosassa ei ole hän itse ja hänen osaamisensa todistaminen, vaan opittava asia ja ryhmän osaamisen valjastaminen kaikkien hyväksi Asiantuntijan ja perehdyttäjän sokea piste: miksi hyväntahtoinen neuvominen ei kannata? Kun kollega tai johdettava kertoo ongelmastaan, luontainen reaktiomme on ratkaista hänen ongelmansa neuvomalla. Ja mieluiten mahdollisimman nopeasti. Tämä tapa on ongelmallinen, sillä vaikka itse asia voi ratketa, ei kysyjän oma ajattelu aktivoidu. Muistijälki ratkaisusta jää ohueksi, jolloin samankaltainen asia ei ratkea seuraavallakaan kerralla itsenäisesti, vaan työntekijä jää riippuvaiseksi esihenkilön tai perehdyttäjän avusta. Vanha sananlasku tiivistää tämän erinomaisesti: ”Jos annat miehelle kalan, ruokit hänet päiväksi. Jos opetat hänet kalastamaan, ruokit hänet loppuelämäkseen.” Kun kouluttaja tai perehdyttäjä antaa valmiin vastauksen, hän antaa kalan. Jos hän sen sijaan antaa kysyjän itse pitää vapaa kädessään ja oivaltaa ratkaisun omassa mielessään, saadaan aikaiseksi pysyvää oppimista ja toiminnan muutosta. Tämä ei ole työarjessa helppoa, koska haluamme olla ensinnäkin avuliaita sekä toisekseen tehokkaita, saada asiat hoidettua nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Neuvominen on syvälle juurtunut tapa toimia, josta on vaikea päästä eroon. Lisäksi hitaan aloittelijan haparoinnin seuraaminen vaatii kärsivällisyyttä. Kun asiantuntija joutuu opettajaksi, toteuttaa hän luonnollisesti sellaista perinteisen opetuksen mallia, jota hän on itse koulussa saanut – mutta siitä on jo vuosikymmeniä aikaa ja ymmärrys ihmisen parhaasta tavasta oppia on ottanut jo aimo harppauksen eteenpäin! En ole synnynnäiseltä luonteeltani lainkaan kärsivällinen, mutta opin sitä aiemmassa työssäni käsityön opettajana ja maahanmuuttajien kotouttajana. Nuorena opettajana teki todella pahaa kiskoa ompelukoneen langat irti heti kun olin näyttänyt miten kone saadaan ompelukuntoon. Voit kuvitella pakolaisen pöyristyneen ilmeen! Mutta kun maltoin antaa hänen itse tehdä langoituksen valvonnassani pystyin seuraavalla viikolla auttamaan uusia tulijoita. Silloin edellisen viikon aloittelija osasi jo itse – nyt jo aivan erilainen ilme kasvoillaan. Kannattaa siis ajatella pidemmällä perspektiivillä ja malttaa käyttää hieman enemmän aikaa tällä viikolla, jotta ensi viikolla sitä kuluu vähemmän – ja seuraavassa kuussa vielä vähemmän. Parhaimmassa tapauksessa valmentava ote juurtuu ajan myötä organisaation kulttuuriin yhteiseksi tavaksi toimia. Miten voit ohjata asiantuntijaa, joka tietää asiasta enemmän kuin sinä itse? Työelämässä on tavallista, että tiiminvetäjällä on tiimissään asiantuntijoita, jotka tietävät eri osa-alueista enemmän kuin tiiminvetäjä itse. Äkkiseltään heidän ohjaamisensa kuulostaa lähes mahdottomalta, eikö? Olen eri mieltä! Palataanpa coachingin alkujuurille 1970-luvun Kaliforniaan. Tennisvalmentaja Timothy Gallwey ja hänen oppejaan jalostanut Sir John Whitmore osoittivat, että ihmistä voi valmentaa huipputuloksiin tuntematta itse lajia lainkaan. Gallwey ja Whitmore laittoivat tenniksestä täysin tietämättömät valmentajat ohjaamaan tenniksenpelaajia. Neuvojen sijaan valmentajat esittivät tarkkoja, pelaajan omaa havainnointia herätteleviä kysymyksiä. Näin pelaajan oma sisäinen oivallus heräsi ja tuloksena pelaajat kehittyivät nopeammin kuin perinteisessä valmennuksessa. Sama pätee asiantuntijatyön johtamiseen: sinun ei tarvitse tietää vastauksia, kunhan osaat kysyä oikeat kysymykset. Itseään osaavamman asiantuntijan ohjaaminen on oikeastaan erittäin herkullinen tilanne, jossa voit auttaa toista löytämään lisää asiantuntijuutta itsestään tai omasta verkostostaan! On vain kyettävä astumaan alas kaikkitietävän osaajan jalustalta. Myös kouluttajan tulisi ymmärtää, että pääosassa ei ole hän itse ja hänen osaamisensa todistaminen, vaan opittava asia ja ryhmän osaamisen valjastaminen kaikkien hyväksi. Opetuskokemukseni myötä tiedän, että joka toisesta opetettavasta ryhmästä löytyy “besserwisser”, joka haluaa todistaa omaa osaamistaan ja horjuttaa kouluttajan asemaa vahvimpana asiantuntijana. Tämä ei ole enää ongelma, kun kouluttaja on jo valmiiksi yhdessä ryhmän kanssa oppimassa uutta. Coachina olen huomannut, että asiantuntija saa usein sessiostamme irti enemmän juuri silloin, kun minä tiedän hänen asiastaan vähemmän. Silloin en ala vahingossakaan neuvomaan, vaan saatan kysyä “tyhmiä” eli erityisen yllättäviä, oivalluttavia kysymyksiä. Tällaiset kysymykset nousevat luonnostaan ei-tietämisen tilastani. Olen esimerkiksi auttanut coachina lääkäriä tekemään väitöskirjansa valmiiksi, eikä minulla siis ole mitään lääketieteen osaamista. Kun hän selitti minulle ongelmaansa, hänen oli pakko yksinkertaistaa asiaa huomattavasti, ja juuri se auttoi häntä näkemään asian selkeämmin ja tarttumaan oleelliseen. Millaisia ovat valmentavat ja oivalluttavat kysymykset? Selkeät ja napakat kysymykset ovat valmentavan kouluttajan tärkein työkalu. Hyvä kysymys ei johdattele kohti valmista vastausta, jolloin se haastaa oppijan oikeasti pohtimaan asiaa ja avaa uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia. Coachingissa luotetaan erityisesti avoimiin mitä-, miten– ja milloin-kysymyksiin. Niitä ei voi kuitata pelkällä kyllä- tai ei-vastauksella, vaan ne kutsuvat oppijan sanoittamaan omaa ajatteluaan. Hyvä kouluttaja ei siis sorru kysymään luentonsa päätteeksi “Onko jotain kysyttävää?”, sillä siihen on liian helppo jättää vastaamatta. Sen sijaan hän saa uusia ajatuksia ja keskustelua aikaiseksi avoimilla kysymyksillä: Mitä ajatuksia tästä heräsi? Mikä oli sinulle uutta? Mistä haluat tietää lisää? Mistä olet eri mieltä? Suljetuille kysymyksille on myös paikkansa. Kun halutaan varmistaa asioita ja lyödä päätöksiä lukkoon, suora kyllä tai ei -kysymys toimii erinomaisesti – silloin vastaaja ei pääse kiemurtelemaan tilanteesta ympäripyöreällä selityksellä, ja kouluttaja saa varmuuden siitä, että asiat todella etenevät. Coachaava kouluttaja osaa käyttää kysymyksiä laajasti. Taitava henkilöstön kehittäjä opettaa myös koulutettavat muotoilemaan hyviä kysymyksiä. Hän voi esimerkiksi laittaa oppijat esittämään kysymyksiä jo ennen varsinaista opetustilaisuutta. Näin kouluttaja motivoi heitä sekä saa käsityksen millä tasolla oppijoiden ajatukset liikkuvat ja voi suunnata koulutustaan oikeaan suuntaan. Hyvä perehdyttäjä ei ryntää heti auttamaan työntekijää kun hän sanoo, ettei osaa. Sen sijaan hän kehottaa perehdytettävää muodostamaan asiasta selkeän kysymyksen. Jo pelkästään kysymyksen muotoilun prosessi voi auttaa työntekijää itseään ymmärtämään paremmin mistä on kyse – ja mistä vastaus voisi löytyä. GROW-mallin soveltaminen opetustilanteissa ja -kokonaisuuksissa Otetaanpa tähän vielä yksi konkreettinen esimerkki siitä, miten coachingtaitoja voi hyödyntää kouluttamisessa. Ehkä olet kuullut GROW-mallista, jonka kehitti aiemmin mainittu Sir John Whitmore. GROW on lyhenne sanoista Goal (tavoite), Reality (nykytila), Options (vaihtoehdot) ja Will (tahto/toiminta). GROW on malli, jota monet (etenkin aloittelevat) coachit hyödyntävät coaching-session rakenteessa. Se toimii hyvin myös mentorointitapaamisen tai vapaamuotoisemman sparrauksen rakenteena. Sitä voi hyvin soveltaa myös kehityskeskustelun toteuttamiseen tai ongelmanratkaisuun. Olen kasvatustieteen maisteri ja aineenopettaja, joten minulle on vahva pätevyys opetustilanteiden ja -kokonaisuuksien suunnitteluun. Kouluttauduttuani Business Coachiksi aloin katsoa opetustilanteita, kuten esimerkiksi webinaareja uusien linssien läpi. Minua alkoi häiritä entistä enemmän tyyli, jossa asiantuntija luennoi ja osallistujat kuuntelevat (jos kuuntelevat) ja tunnin kuluttua linja katkeaa. Mutta muuttuiko kenenkään toiminta mitenkään? Ja mikä oikeastaan oli koko homman tavoite? Pienilläkin GROW:n innoittamilla muutoksilla voi saada tällaiseen opetushetkeen enemmän tehoa. Asetetaan alussa tavoite. Ja nyt en tarkoita sitä, että luennoija antaa sen valmiina – vaan että hän kehottaa osallistujia määrittelemään oman tavoitteensa seuraavan tunnin suhteen (tai laajemmin koko aiheen suhteen). Tämä motivoi ja vastuuttaa osallistujia sekä suuntaa heidän huomiotaan oleelliseen. Samoin GROW:n viimeistä vaihetta kannattaisi hyödyntää enemmän. Taas valmentaja voi ottaa avukseen voimakkaat kysymykset: Mikä on ajattelussasi toisin verrattuna siihen kun aloitimme? Miten toimintasi muuttuu tämän opetushetken seurauksena? Mikä pieni teko arjessa veisi sinua kohti toivomaasi tulosta? GROW toimii hyvänä ohjenuorana myös opetuskokonaisuuksien ja kurssien rakenteen suunnittelussa. Oppijat asettavat itselleen alussa tavoitteen, tulevat tietoiseksi nykytilanteesta ja sen puutteista, tutkivat erilaisia vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi ja ottavat konkreettisia askeleita muutoksen toteuttamiseksi. Kuten coachingissa, myös hyvässä opetuksessa kaikista oleellisin tapahtuu oppijan oman aktiivisuuden ansiosta varsinaisten sessioiden ulkopuolella. Yhteiset oppimishetket ovat check pointeja kunkin omalla oppimismatkalla ja niissä varmistetaan oppimisen jatkuminen arjessa. Kohti oivalluttavaa oppimiskulttuuria – mitä hyötyä? Kun valmentava johtaminen tulee osaksi organisaation arkea työntekijöistä tulee itsenäisempiä, eivätkä he enää ryntää ensimmäiseksi kysymään apua esihenkilöltä. Sen sijaan he osaavat jo itse muodostaa ongelmasta selkeän kysymyksen ja huomaavat, että vastaus saattaa löytyä jostain muualta. Joskus jo pelkän hyvän kysymyksen muodostaminen kirkastaa asiaa riittävästi! Näin esihenkilön aikaa vapautuu toistuvan neuvomisen vähentyessä. Tiimin vetäminen, kouluttaminen ja perehdyttäminen on kouluttajalle itselleen mielekkäämpää valmentavalla tyylillä perinteiseen luennointiin verrattuna. Coachaava kouluttaja oppii usein itsekin uutta opetustilanteissa! Näin organisaation kulttuuri muuttuu ajan myötä valmentavaksi. Työntekijät alkavat kysyä toisiltaan coachaavia kysymyksiä neuvomisen sijaan. Jossain vaiheessa esihenkilö saattaa huomata, että hänen tiiminsä coachaa häntä itseään. Lopulta siis esihenkilö voi itse päästä osalliseksi aiemmin nälkäisen johdettavansa taidoista ja kalastussaalista päästään jakamaan yhdessä! Ota askel kohti valmentavaa otetta – kouluttaudu BCI:llä Tähän artikkeliin mahtui vain pienen pieni siivu siitä, mitä kaikkea kouluttaja, esihenkilö tai perehdyttäjä voi oppia coachilta. Paras tapa oppia ei tietenkään ole lukeminen, vaan henkilöstön coaching-koulutus eli tekeminen ja kokeilu (ehkä mokailukin!) osaavassa ja turvallisessa porukassa. Koulutuksesi ei muutu vaikuttavammaksi vain vaihtamalla tittelisi kouluttajasta valmentajaksi. Sen sijaan sinun on oikeasti omaksuttava uusi ajatusmalli ja harjoiteltava sitä toteuttavia menetelmiä. Siihen on nyt tarjolla erinomainen mahdollisuus: Kouluta coachaten – erikoiskoulutus kouluttajille ja henkilöstön kehittäjille. Lue lisää koulutuksesta täältä ja ilmoittaudu mukaan jo tänään. Kirjoittaja Helka Mäki on kasvatustieteen maisteri, aineenopettaja, sertifioitu Business Coach (ICF ACC) sekä kouluttaja BCI:n uudessa Kouluta coachaten -koulutuksessa. Tutustu Helkaan oheisten linkkien kautta: Helka Mäki – kouluttajaesittely https://www.taukonautti.fi https://www.linkedin.com/in/helkamaki/ Sinustako coachaavan otteen asiantuntija? Ota askel kohti henkilökohtaista kasvua ja ilmoittaudu mukaan coachingkoulutuksiimme.Liityt samalla osaksi Suomen suurinta coachien alumniyhteisöä. Tutustu alkaviin koulutuksiimme koulutuskalenterissamme ja lue lisää uudesta Kouluta coachaten – erikoiskoulutuksestamme täältä. Lämpimästi tervetuloa mukaan!