Alumnitarina: Coaching loi uudenlaista nostetta siipien alle

Kirjoittajana Certified Business Coach®  & Master in Organizational Coaching®  Janita Vihlman

Coaching vahvisti ajatustani siitä, että todellinen vaikuttavuus ei synny siitä millä korkeudella itse lennän vaan siitä, miten autan ryhmää pysymään nosteessa.

Muistan hetken, jolloin pysähdyin ensimmäistä kertaa miettimään: Minkälaista ilmaa minulla on ympärilläni?

Olin pitkään kuvitellut, että työelämässä pärjää se, joka jaksaa räpytellä kovempaa, että kasvu syntyy puristamalla lisää tehoa, kontrollia ja varmuutta. Mutta jossain vaiheessa huomasin jotain olennaista; mitä kovempaa räpytin, sitä raskaammaksi lentoni kävi. Silloin ymmärsin, ettei kyse ollut siipien voimasta. Kyse oli ilmavirtauksista.

Työelämän ilmavirtaukset

Työelämässä on näkymättömiä voimia, jotka joko nostavat tai painavat alas. Ne syntyvät sanoista, katseista ja päätöksistä mutta myös siitä, kuinka luomme toisille mahdollisuuksia käyttää heidän omia siipiään. Huomaamattomasti voimme joko rakentaa nostetta tai alkaa murentaa toisten lentoa. Pahimmassa tapauksessa voimme jopa leikata toisten siivet, jotta oma lento mahdollistuisi.

Lento ei ole yksilösuoritus

Organisaatio on kuin lintuaura taivaalla.
Yksittäinen lintu ei kanna koko muodostelmaa. Jokainen vuorollaan ottaa vetovastuun, ja muut hyötyvät syntyvästä ilmavirrasta. Kun joku väsyy, toinen siirtyy eteen. Silloin koko aura jaksaa lentää pidemmälle ja korkeammalle kuin kukaan yksin. Kysymys kuuluukin: mikä on sinun roolisi kokonaisuudessa?

Lintuaurassa kukaan ei nouse rikkomalla toisen siipiä. Jos niin tapahtuisi, koko muodostelma hajautuisi. Siksi jokaisen lento on samalla lupaus muille: minun nousuni ei tapahdu sinun kustannuksellasi. Mutta jos aurassa joku alkaisi lentämään vain itseään varten, rikkoen rytmin, sulkien tilan tai estäen toisen nousun, ilmavirtaus katoaisi. Lento muuttuisi raskaaksi kaikille.

Koulutuksesta nostetta omille siiville

Coachkoulutukseen hakeutuminen alkoi tuntua merkitykselliseltä. Halusin ymmärtää syvemmin yksilön, ryhmän ja koko systeemin yhteistä vaikutuskehää.

Koulutukset tarjosivat valmiuksia coachingiin eri tasoilla. Ne kehittivät kykyä lukea tilanteita, tunnistaa dynamiikkaa ja aistia sitä näkymätöntä ilmaa, joka lopulta ratkaisee, miten muodostelma toimii. Keskeinen ajatus oli, että potentiaali ei synny ulkoa, vaan se on ihmisissä jo valmiina.

Coaching vahvisti ajatustani siitä, että todellinen vaikuttavuus ei synny siitä millä korkeudella itse lennän vaan siitä, miten autan ryhmää pysymään nosteessa. Hyvä johtajuus ei ole vain luvan antamista vaan myös sellaisen ilmatilan luomista, jossa lupaa ei tarvitse pyytää eikä kenenkään tarvitse pienentyä siksi, että joku toinen voisi kasvaa.

Coachingkoulutukset kutsuvat silloin, kun vaikuttamisen halutaan kantavan. Kun luottamus korvaa kontrollin, kysymykset avaavat tilaa oivalluksille ja yhteinen suunta syntyy kuuntelemalla, eikä ylhäältä annetuista vastauksista.

Eettinen valinta joka kantaa

Coaching ei ole tekniikka tai temppu. Se on eettinen valinta. Valinta kysyä ennemmin kuin vastata. Valinta luottaa ennemmin kuin kontrolloida. Valinta rakentaa ilmavirtausta, jossa jokainen uskaltaa lentää.
Minulle coaching edustaa yhteisöä, jossa ei pelätä toisten lentävän korkeammalle. Ymmärrys siitä, että vahvin aura syntyy silloin, kun jokaisen lento mahdollistaa myös toisen lentoa, ettei kenenkään tarvitse rikkoa toista noustakseen itse. Taivaalla on tilaa lentää.

Olenko tänään noste vai vastatuuli?

Coaching‑koulutus ei kasvattanut vain osaamista, vaan myös vastuuta: vastuuta omasta paikasta muodostelmassa ja siitä, millaista ilmaa oma lentoni jättää jälkeensä.
On hyvä pohtia, olinko tänään noste vai vastatuuli. Pidinkö muodostelman kasassa vai rikoinko sitä huomaamattani? Auttoiko kohtaamiseni toista löytämään paikkansa aurassa vai kavensinko tilaa?
Coaching tarjoaa meille paremman tavan lentää yhdessä. Tavan, jossa menestys syntyy yhteisestä suunnasta ja jaetusta nosteesta.

Kun seuraavan kerran katson lintuauraa taivaalla, en näe vain lintuja matkalla jonnekin. Näen organisaation. Näen ihmisiä, jotka luottavat toisiinsa niin paljon, etteivät he koe tarvetta lentää yksin eivätkä he nouse rikkomalla toistensa siipiä. Näen johtajuutta, joka syntyy liikkeessä, rytmissä ja vastuun jakamisessa.

Lintuaura ei pysy koossa käskyillä. Se pysyy koossa luottamuksella. Hiljaisella sopimuksella siitä, että kenenkään ei tarvitse lentää yksin.
Lintuaura ei ole pelkästään kaunis näky vaan se on muistutus myös siitä, millaista työelämä voi olla, kun opimme lentämään yhdessä.