Tarvitaanko coachingissa aina tavoite?

Mistä aloittaa?

Usein coaching-prosessit alkavat tavoitteen ja sen mittareiden määrittelyllä. Oletko miettinyt, mitä tapahtuisi, jos avaisitkin coaching-keskustelun jollain muulla tavalla, esimerkiksi lähtemällä tutkimaan aiheen ja coachingin merkityksellisyyttä asiakkaallesi ja sille systeemille, jossa hän toimii, kuten esimerkiksi työyhteisö? Avautuisiko siitä jo heti kärkeen hieman laajempia ja innostavampia näkökulmia koko prosessiin ja ennen kaikkea, auttaisiko se luomaan rennomman ja luottamuksellisemman suhteen keskusteluun?

Väitän nimittäin, että kannattaa ainakin kokeilla. Totta kai keskusteluihin tarvitaan suunta, mutta se voi yhtä hyvin olla kohti syvempää merkitystä kuin heti kärkeen rajattua yhtä tavoitetta. Merkityksellisyyden vahvistaminen synnyttää myös toimintaa ja auttaa tunnistamaan muutostarpeita ja mikä parasta, sen kautta voi tarkastella elämän kokonaisuutta. Niin voimme löytää kunkin elämäntilanteeseen sen kokonaisuutta ja tasapainoa ylläpitäviä toimintavaihtoehtoja ja niihin liittyen joitain tavoitteitakin, jos sellaisia kaipaa.

Liian tiukka tavoite kaventaa näkökulmaa

Miksi näin? Kuvitellaanpa tilanne, että heti aluksi rajataan tavoite yksityiskohtaisesti ja sovitaan sille onnistumismittarit. Missä on asiakkaan huomio siitä eteenpäin – luonnollisesti siinä tavoitteessa ja sitä tukevissa asioissa. Katse fokusoituu niihin ja ajattelu alkaa työstää siihen liittyviä asioita. Sanan fokus tausta on muuten latinan focus, tuli tai takka. Siinä sitten sekä coach että asiakas yhdessä tuijotellaan sitä takkaa ja syötellään siihen halkoja tai muuta palavaa ja koitetaan pitää tuli suurena. Onko kivaa? Ehkä.

Olemme siirtyneet selviytymismoodiin. Pahimmassa tapauksessa liiallinen keskittyminen tarkasti rajattuun tavoitteeseen alkaa jäykistää ajattelua ja kaventaa näkökulmaa, vaikka coachingin tulisi nimenomaan auttaa asiakas tarkastelemaan asioita erilaisista, ehkä jopa epätavallisista näkökulmista. Hyvä olisi miettiä, onko tavoite eri näkökulmista edes yhtä merkityksellinen ja jos ei, mikä tekee sen tärkeäksi. Jos coachiksi sattuu vielä henkilö, joka ottaa liian kirjaimellisesti asiakseen prosessin pitämisen fokuksessa eli ohjaa tuijottamaan takkaa heti, kun mieli tekisi vilkaista ympärille, asiakas voi kyllä tehokkaasti saavuttaa alkuun määritellyn tavoitteen. Toisaalta jos laajempi tarkastelu puuttuu, saavutus voi olla tärkeä jostain näkökulmasta, mutta kokonaisuuden kannalta ehkä ei niinkään. Mutta olisiko ollut mahdollisuus johonkin muuhunkin, ehkä innostavampaan tai mielekkäämpään? Sitä emme voi tietää.

Merkityksellisyys kantaa vaikeuksissakin

Tavoitteen etu on, että se pelastaa meidän epätietoisuudelta ja epävarmuudelta. Tiedetään, mitä tehdään ja kuinka sitä arvioidaan. Tai ainakin eletään siinä kuvitelmassa. Elämän perusluonne on kuitenkin epävarmuus. Mitä paremmin coaching auttaa asiakasta oppimaan ajattelumalleja epävarmuuden kanssa elämiseen, sitä enemmän se vapauttaa luovuutta ja positiivista energiaa ja tukee asiakkaan kehittymistä myös ihmisenä. Elämän mielekkyyden kannalta merkityksellisyys on ratkaisevaa, se auttaa jaksamaan haastavissakin tilanteissa ja kestämään pettymyksiä, sillä niitä tulee joskus kaikille. Hakemalla keskusteluille suuntaa merkityksistä, auttamalla asiakkaita luomaan kokonaisvaltaisia visioita ja tukemalla heidän rohkeuttaan ylittää ennakkoluuloja ja esteitä, teemme heille paremman palveluksen kuin haastamalla heidät otsa rypyssä määrittelemään yksityiskohtaisia tavoitteita. Runoilijan sanoin Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki¹.

¹Aaro Hellaakoski, Lyhyesti, kokoelmasta Huojuva keula